Alennuskoodi

Siitä asti kun Microsoft julkaisi ensimmäisen XBox konsolinsa on Sonyn ja Microsoftin välillä käyty veristä sotaa, joka kerta kun konsolien uusi sukupolvi on tulossa markkinoille kaikki viihde-elektroniikkaan erikoistuneet julkaisut spekuloivat tämänkertaisen konsolisodan voittajasta. Ilmiö on päässyt siihen pisteeseen että sitä on jopa pilkattu South Parkissa.



On kuitenkin yksi joka on ylitse muiden, yksi joka katsoo vierestä tätä kamppailua ja nauraa kuin joku joka seuraisi kissanpentujen nahistelua. Ennen kuin konsolit olivat edes pilke valmistajiensa silmäkulmassa pelaajat ympäri maailmaa hakkasivat Pac Mania PC:llä ja nykyään PC on edelleen miljoonien pelaajien suosikkilaite. Tämä johtuu siitä että konsolit eivät koskaan ole yltäneet samalle tasolle suorituskyvyn, graafisen tason tai monipuolisuuden puolesta kuin saman hintatason PCt, lisäksi monia viehättää ajatus oman pelikoneen rakentamisesta.



Parhaiden mahdollisten osien löytäminen  parhaaseen mahdolliseen hintaan tuo jo itsessään tietynlaista hyvää oloa mutta se tunne kun pöydällä seisoo itse rakennettu kone, kun painat ensimmäistä kertaa käynnistysnappia ja laite herää henkiin on sanoinkuvailematon. Yhtäkkiä sinulla on edessäsi peto joka pyörittää uusimpia pelejä parhailla asetuksilla (jotka muuten saavat konsolipelit näyttämään kuralta) ilman pienintäkään ongelmaa ja kaiken lisäksi se on jotain minkä olet itse rakentanut!

Jos pidät peleistä ja haluat kokea pelit parhaalla mahdollisella tavalla oman PCn rakentaminen on mielestäni lähes pakollinen kokemus.

Olen ollut suuri kauhuelokuvien ystävä pienestä pitäen, jo joskus ala-asteaikoina keräännyimme erään luokkakaverin olohuoneeseen koulun jälkeen katsomaan B-luokan kauhuelokuvia joita hänen isoveljensä oli nauhoittanut. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, muistan sen vielä kuin eilisen päivän, Peter Jacksonin varhaistuotannon helmi Braindead VHS-kasetin rakeisella resoluutiolla kiehtoi ja pelotti vähän ja verisimmät kohtaukset olivat ällöttäviä mutta silti kun elokuva loppui jäi päällimmäiseksi fiilikseksi "tätä lisää" 

  

Nyt aikuisena tämä mielenkiinnonkohde on muuttunut keräilykohteeksi, kotona hyllyssä minulla on enemmän hyviä ja huonoja kauhuelokuvia kuin mitä kehtaa myöntää (jos olisin pistänyt rahat pankkiin voisin varmasti maksaa käsirahan uuteen asuntoon) ja kun palkka kilahtaa tilille usein selaan kaikki tuntemani verkkokaupat läpi uusien tuttavuuksien toivossa. Varsinkin B-luokan elokuvat joiden huonot erikoistehosteet ja vielä huonompi käsikirjoitus tekevät itsensä liian tosissaan ottavista projekteista tahatonta komediaa ovat omia suosikkejani mutta niitä oli aikanaan valitettavan vaikea löytää mutta nykyään verkosta löytää pienen etsinnän jälkeen lähes mitä tahansa, hiljattain löysin muun muassa Troman Nuke’em high kulttiklassikot pilkkahintaan koska ne ei ilmeisesti korkeaotsaisemmisille kelpaa, no... toisen herkku on toisen myrkky.





Mistä näitä helmiä sitten löytää? Parhaita apajia en teille luonnollisesti kerro mutta aloittelevalle kauhukeräilijälle TÄMÄ voi olla esimerkiksi hyvä lähtökohta.

Pakko tunnustaa, olen parantumaton bluesmies, valittavassa kitarassa ja sielukkaassa laulussa on sitä jotain mikä saa ihokarvat pystyyn niskassani. Nyt hiljattain olen kiinnostunut musiikin lisäksi bluesin historiasta ja eri artistien taustoista. Olen myös katsonut Blues Brothersin lukemattomia kertoja.

Blues sai alkunsa amerikassa 1900 luvun alussa pienituloisten ja maahanpoljettujen tummaihoisten musiikkina, tuolloin ei muusikoilla ollut varaa ostaa soittimia joten ihmiset improvisoivat ja rakensivat omat instrumenttinsa. Yksi myyttisimmistä soittimista oli cigar box guitar tai sikariskitta, vielä tänäkin päivänä monet bluesmuusikot vannovat vanhasta sikarilaatikosta ja kakkosnelosen palasta valmistetun kitaran nimeen. 

Ilman tätä keksintöä monet legendaariset artistit eivät ehkä koskaan olisi päässeet luomaan musiikkia ja olisimme jääneet paitsi lukemattomista klassisista blues-kappaleista ja myös kaikista niistä musiikkityyleistä mitkä syntyivät bluesin inspiroimina.

Jenkkiraudoissa on sitä jotain, en tiedä mitä 60-70 luvulla tapahtui mutta Amerikan autosuunnittelijoiden tähtikartta oli kohdillaan koska parin vuosikymmenen ajan klassikoita syntyi yksi toisensa jälkeen.

Suurin osa autofanaatikoista on varmasti samaa mieltä kanssani kun sanon että vanhat muskeliautot ovat olleet aina kovassa huudossa varsinkin niillä meistä jotka ovat syntyneet bensaa suonissaan. Kun hyvin hoidettu jenkkirauta lähestyy kääntyy päät jo ennen kuin auto edes ennättää näkökenttään, ison V6 moottorin ääni kiehtoo ja nostattaa testosteronitasoja ohjaten samalla katseen äänen suuntaan, seuraavaksi viimeistä yksityiskohtaa myöten huolitellut linjat hivelevät silmiä ja muuttavat miehen kuin miehen kateudesta vihreäksi samalla kuin pieneen ääneen mutistaan jotain jatkeisiin liittyvää.

70-luvun jälkeen muusat karkasivat jonnekin muualle koska neljään vuosikymmeneen näitä mestariteoksia ei markkinoille ilmestynyt, 2000-luvulla muskeliautot ovat kokeneet jonkinsorttisen uudellensyntymisen ja klassikoitten modernimpia versioita on alkanut ilmestyä markkinoille mutta valitettavasti nämä mallit eivät ole yhtä viehättäviä kuin edeltäjänsä.