KOKKIMAN.COM ALENNUSKOODI

Aikaisemmassa postauksessa puhuin vähän hyvien veitsien tärkeydestä ruokaa laittaessa, tänään on pannujen ja kattiloitten vuoro. Valitettavan monissa kotitalouksissa ruoanlaittovälinebudjetista tingitään  ja myöhemmin kiristellään hampaita kun kokkaamisesta ei tule mitään, halvat alumiinipannut kuoriutuvat teflonista kuin suomalainen turisti nahastaan kanarianmatkan jälkeen ja kattilat ovat mutkalla.

Hyvä nyrkkisääntö kattiloita ja pannuja valitessa on kokeilla kuinka painava esine on kyseessä, kevyet pannut ovat yleisesti ottaen huonolaatuisempia ja ne eivät pidä tai johda lämpöä hyvin. Jos kattila on valmistettu ohuesta materiaalista voi lämpölaajenemisen myötä pohjaan muodostua kupruja, näin ollen halvat pannut tulevat pidemmän päälle kalliiksi kun muutaman kuukauden välein joudut uusimaan kaluston. Sen sijaan on parempi santsata kerralla vähän enemmän laadukkaisiin teräs- tai valurautapannuihin jotka paremman lämmöonjohdon lisäksi kestävät kovempaakin käyttöä.

Kun muutin yhteen paremman puoliskoni kanssa molemmat toivat keittiöön omat pannunsa, emännän tefloni-alumiini halpispannut ovat vaihtuneet tasaisin väliajoin mutta omat kuparisydämiset teräspannuni ovat pientä patinaa lukuunottamatta kuin uusia, hyvin hoidettuna veikkaan että lapseni voivat hyvin vielä kokkailla niillä vuosien päästä.

Tutustuin kerran työn merkeissä yhteen mielenkiintoisimmista ihmisistä mitä olen koskaan tuntenut. Kyseinen vanhempi herrasmies oli tehnyt ravintola-alalla töitä koko ikänsä mutta oli kohtalon kierteitten kautta joutunut muutamaksi vuodeksi tiilenpäitä lukemaan.

Tätä Michelin-tason ammattilaista eivät vankilan murkinat pahemmin innostaneet joten hän oli perustanut selliinsä oman "ravintolan". Vangeille ei luonnollisesti luovuteta minkäänlaisia kokkausvälineitä koska suurinta osaa niistä voisi paha-aikeinen ihminen käyttää toisten vahingoittamiseen joten ystäväni joutui käyttämään nerokkuuttaan ja saikin rakennettua eri työpajoista ja vankilan keittiöstä "lainaamistaan" materiaaleista muun muassa vedenkeittimen ja alkeellisen paistinpannun. 

Hellana toimi rautalangasta ja tiilenkappaleesta rakennettu viritelmä ja paistinpannu muokattiin tyhjästä suurkeittiökoon tonnikalapurkista.

Vietin monta kahvitaukoa kuunnellen kaikkia niitä ihmeellisiä tarinoita mitä tämä tiilenpäitä lukenut huippukokki mielellään meidän kanssamme jakoi. Mieleeni kuitenkin päällimmäiseksi ajatukseksi jäi "onneksi me voimme aina hankkia kunnon välineet".